Kokeilun tuloksena opettajille tiivistäisin seuraavia – monissa tutkimuksissakin todettuja viisauksia:

• kokonaan virtuaalisella kurssilla kurssin rakenteen tulee olla selkeä (askeleet, vaiheet, 1,2,3,4… ei liian montaa vaihetta toisaalta, sillä työmäärään pitää laskea myös lukeminen)
• alkuohjaus olisi hyvä saada kasvokkain, esimerkiksi niin, että opettaja käy itse koululla tai niin, että koululla on tuutoroiva opettaja ja mahdollisesti liveyhteys samalla kurssin opettajaan; työvälineiden haltuunotto on ehdottomasti varmistettava heti alussa ja työvälineistä on oltava saatavilla riittävästi ohjeita
• kurssilaisten pääsy virtuaaliaineistoihin on varmistettava: onko kaikilla saatavilla laajakaista videoihin ja äänitiedostojen kuunteluun; osaavatko kaikki avata käytettävät tiedostot; aiheutuuko palomuureista ongelmia
• tuottamista ja palautetta tasaisesti koko opiskelun ajan; vuorovaikutus on erittäin tärkeää, se voi kuitenkin toteutua hyvin monella tavalla
• tällä kurssilla kummit toivat hienosti lisävalaistusta ja avarrusta teemojen käsittelyyn; asiantuntijoita kannattaa pyytää vierailulle virtuaalisille kursseille, helppo toteuttaa ja tuo mukavaa vaihtelua
• kannattaa kokeilla rohkeasti, kannattaa uskaltaa myös erehtyä, eihän luokassakaan kukaan ole kaiken aikaa täydellinen, verkkoon toki jää jälkiä, mutta ei niitä juuri kukaan jaksa etsiä ja ihmetellä
• rss-uutissyöte todella toimii opettajan tietokuorman vähentäjänä, todella kätevää, kun opiskelijoiden tuotokset tulevat suoraan omalle koneelle (peda.netissä myös suljetun blogin syöte tulee, pitää tutkia, tuleeko muista systeemeistä)
• parasta olisi, jos kaikki opiskelijatuotokset olisivat koko ryhmälle avoimia; voisi kokeilla myös kaikille yhteisellä salasanalla avattavaa kokoojablogia, johon kaikki tuotokset ohjattaisiin syötteellä; minusta on korrektia antaa opiskelijoitten itse määritellä suhde avoimeen verkkoon, salasana luo tiettyä turvallisuutta, mutta avoimuudella on etunsa
• tässä käytetyt välineet ovat nopeampia käyttää kuin perinteiset oppimisympäristöt, myös visuaalista ilmettä saa paljon joustavammin säädeltyä: nopeus vaikuttaa työskentelyyn erityisen paljon, visuaalisuus auttaa hahmottamaan, tukee muistia ja tekee virtuaalisista tiloista miellyttäviä
• opiskelijoiden tuotoksia on aina yhtä ilo lukea, yhteensä syntyi niin laaja katsaus pedagogiseen taitoon, että sen turvin voisin ainakin itse hyvin suunnistaa tuleviin opettajavuosiin ajatuksella: tuon kaiken kun muistaisi ja omaan toimintaansa siirtäisi, niin hyvin menisi

Audioluentojen tekeminen kiinnosti kummeja. Helposti homma käy näin: Asenna koneellesi ilmainen Audacity ja siihen liitännäisenä MP3 enkooderi (sivuilla on hyvät ja selkeät ohjeet). Olen säätänyt äänityksen 16000 Hz ja 32-bit. Minulla on tavallinen halpa headset, jolla äänitän. Leikkaaminen on hyvin näppärää Audacityllä. Ja efekteistä saa esim. alku- ja loppuhäivytykset. Tallenna äänite MP3-muotoon. Sellaisena ääni toimii tietokoneen kuunteluohjelmilla. Sitä vastoin podcasteja ja esim. tämän Edublogsin uutta versiota varten MP3 pitää vielä konvergoida 44,1 kHz ja tämä onnistuu esim. dBpowerAMP Music Converter-ohjelmalla.